Epäsosiaalinen media

Tämän taiteilijan itsetutkistelusta syntyneen työn jaoin viikonloppuna Instagrammiin, jonka seurauksena tilini jäädytettiin. Olen rikkonut yhteisön normeja. Ei siis ollut taidetta vai oliko jotenkin liikaa? No joo, näitä päätöksiähän siellä tehtailee varmasti jotkut robotit, ja tällaista sattuu yhtenään. Toisaalta ainakin itse saan vähintään viikottain huijausviestejä, roskapostia ja näen taiteilijakollegoiden tilejä kopioitavan ilman, että Instagram puuttuu näihin oikeisiin huijauksiin kovinkaan tarmokkaasti jos ollenkaan.

Yhtäkkinen insta katkos sai pohtimaan tätä nykypäivän riippuvuutta sosiaalisista medioista. Jo aiemmin olen tuntenut vastenmielisyyttä tätä alati muuttuvaa somemaailmaa vastaan. Kun opit miten se toimii, säännöt jo muuttuvatkin ja tunnen itseni sirkusapinaksi yrittäessäni pähkäillä miten saan postaukseni näkymään seuraajilleni. Kaikenhan voi toki oppia jos haluaa, mutta kun haluan mieluummin käyttää aikani taiteen tekemiseen uuden algoritmin tai reelsien opettelun sijaan, postausten näkyvyys on melkein nolla.

Instagrammin alkuaikoina rakastin sitä, pidin sen visuaalisuudesta ja yhteisöllisyydestä, oli helppoa löytää samanhenkisiä ihmisiä. Nykyään en saa postauksia näkymään edes olemassaoleville seuraajille, uudesta yleisöstä puhumattakaan. En myöskään näe julkaisuja itseäni kiinnostavilta artisteilta ja ihmisiltä, joita seuraan. Ihmettelen miksi käytän niin paljon aikaa hyvien kuvien ottamiseen ja sen miettimiseen miten miellytän somen jumalia. Nyt siellä taas odottaa uusi temppurata, tee nämä asiat niin saatat saada tilisi takaisin. En ole vielä jaksanut tähän ryhtyä. Varmaan jossain vaiheessa sen teen, mutta todennäköiseti somen käyttö ei tule ainakaan lisääntymään tästä.

Instatilin yllättävä katoaminen pitäisi varmaan tuntua vastoinkäymiseltä, mutta en voi mitään sille, että päällimmäinen tunne on helpotus. Jotenkin tämä on ollut vapauttavaa. Olen innostunut kirjoittamaan blogitekstejä ja muistin, että olen aina haaveillut oman blogin pitämisestä. Iltaisin luen kirjaa, neulon tai teen jotain muuta kehittävää instan selaamisen sijasta. Pohdinkin nyt, että luopuisin koko somesta vapaaehtoisesti, käyttäisin aikani mieluummin nettisivun kehittelyyn ja postailen kuulumiseni tänne blogiin. Yhteisöllisyyttä saan onneksi myyjäisisssä, joissa pääsen juttelemaan maailman maagisimpien ihmisten kanssa.

Edellinen
Edellinen

Kauneus katsojan kupposessa

Seuraava
Seuraava

Wild Things Wear Starlight