Epäkesko, villi, täydellinen

Tässä se nyt on, ihka ensimmäinen itse tehty keramiikkakulho. Onhan se vähän miten sattuu ja epäkesko, mutta just sellaisena mä sitä rakastankin niin paljon. Se on jotenkin elävä ja orgaaninen niin kuin puiden lehdet tai simpukat rannalla.

Ihastun keramiikkaan päivä päivältä enemmän. Siinä on jotain samalla tavalla villiä kuin luonnossa. Kesyttämätöntä. Luonnossa kaikki on kaunista, oli miten vinksallaan tahansa. Niinku puiden oksat, jotka on sitäkin kauniinpia mitä enemmän ne on käkkyrällä. Oletko koskaan nähnyt rumaa puuta? Jos puulta katkaisee oksan, se ei jää valittamaan vaan jatkaa kasvamista. Siitä tulee kaunis, eri lailla vain.

Ja me ihmisetkin ollaan just hyviä näin, ollaanpa millaisia hyvänsä. Kun annetaan olla vaan, eikä yritetä liikaa hallita.